tällänen pieni turjake tuli kotiin :)

pakko oli testaa xdxd

Roosa Räikkönen

Luo merkki

toiset kaatuu, me ei milloinkaan

Nyt voin sanoo että on meillä himassa villii menoo ja meininkii 8 viikkoo =) siis täälä vinkuu 13 pientä koiranpentuu, tosin viel niin pienii ja rotan näkösii. mut sulosia niistä tulee :D En vaa tajunnu viel miten selvitää 13 pienest pennusta :D Tänää ois lähtö seurikselle tossa kohta ja huomenna ylskin kinkereihin syömää kakkuu teijankanssa =) väsäsin hienon kortinki jo.
maanantain on kirjailijasalkun esittely ja siitäkää en ois varmaa selvinny ilman ylskii xd Tuntuu et ku nää isot koulujutut on ohi ni jaksaa paremmi ku ei oo isoo taakkaa hartioil :) Kyl täää peruskoulu täst ohi menee, yhteishaku tehtiin ja nyt jään oottaa kutsuu soveltuvuuskokeesee (=

Oon popittanu juha tapioo aivan älyttömästi tässä kaks päivää, eikä tää lopu, mut ei ihme, juha tapio onki jotai iha omaa luokkaaaansa :)

yhteishaku stressaa

Mun pää tyhjeni ku lavuaari ku ottaa tulpan irti. Mä en tiiä mitä musta tulee enkä enää tiiä pääsenkö mihinkää mihin haluun ja pelottaa nää isot päätökset.. Huomen on opon kans jo toinen keskustelu kahenkesken kymmeneltä. Haluisin varmaa lukioo, mut sit mua pelotellaa sil ettei sinne pääse alle 7 keskiarvon ja muutan mun mieltä niin paljon kokoajan etten osaa olla varma mitää.. Eka halusin kokis, se oli pitkään harkinnassa. Sitten ekan opokeskustelun jälkee olin menos nuoriso- ja vapaaajan ohjaajaks ja nyt mun pää on taas täynnä kaikkii uusii ajatuksii. Musiikki olis kyllä kivaa, toisaalt joku luova ois kiva, mis pääsis toteuttaa itteääki. Oon ihan hukas. Toivottavasti se opo auttaa mua huomenna.. Jos en oo torstaihi mennessä päättäny oon epäonnistuja ja se ei taas sit oo kivaa. Haluun suunnitelmat valmiiks mun päähän, kiitos.

something new fashion

drama, drama, drama !

Phihihihi tänää oli dramaa kerrakseen halustassa ku työstettii sitä meijän pientä hanketta:) Ollaa kaikki sitä mieltä että siit tulee oikeesti mahtava kokonaisuus kuha kaikki saadaa vaa kasaa.. Savinainen lopetti ja olin kyl vähä pettyny siit takapakist.. mut saatii meille sinne tilalle sitte teija miettinen hoitamaan homman kotiin =) Saatiin koko touhu sitten kuvattua ja senjälkeen oli ainon dramatic leffaputki :) Tän kaiken jälkee voitin jerryn bilikses ja lähin voitonriemusena kotii alisan ja teijan kanssa :)


Kuultelen usein ihmisii ja niitten ongelmia. Aina jotain vaivaa joku ja oon sellanen ihminen etten voi jättää ihmistä yksin sen ongelmien kanssa. Liian usein huomaan sen jäävän siihen avautumiseen.. Ihmiset ei muuten pidä muhun erityisemmin yhteyttä, oon hyvä ystävä vaa sen aikaa ku jaksan kuunnella. Mut jätetää omaa arvooni heti. Ihan sama vaikka jäisin yksin! En jätä yleensä toisten asioit vaa siihen vaa rupeen pakol miettii et miten mitää asiaa vois parantaa. Ja jos mietin kaikkien ihmisien avautumisia ni mullaki on aikamoinen taakka kannettavana.
Mä tiiän sen tunteen, kun jätetään yksin omien ongelmien kanssa. Oon pitäny niin paljon kaikkee sisällä mitä ei ois saanu pitää. Se on vetäny mua alas, mut toisaalta tehny musta ihmisenä paljon vahvemman. Siitä johtuu ehkä se lojaalisuus mistä puhun koska en haluu kellekkää sitä samaa kohtaloa ku minkä mä oon joskus saanu. Toisaalta mä tykkään auttaa ihmisiä, mut jos en muuten oo tälläsen ihmisen silmissä ees ihminen ni se tuntuu pahalta. Oon yrittäny olla toki kuuntelematta, mut eihän siitä kuuluisasti mitään tullut. Se on se myötätuntuu, ku tietää miltä tuntuu ku tippuu korkeelta ja sattuu saatanasti. Kuvitteleeko ihminen maailman niin oman napansa ympärille että ei ajattele enää muita? Teen ehkä ite virheen koska teen sitä välillä liikaa ja haluun olla kiltti kaikille..
Ihmiset myös ajattelee oikeesti liikaa itteään.. Miks nykypäivän ihmiset eivät ole tyytyväisiä siihen vähäänkin mitä meillä on? Etsitään vikoja muista, koska huono itsetunto kasvaa kohtuuttomuuksiin ja halutaan tehä itestä täydellinen. Ku tutustun uuteen ihmiseen sanon sille yleensä et oon onnellinen niistä pienistä asioista mitä mulla on, ja myös että oon ilonen pienistä asioista. Pienetki asiat kasvaa korkoa kun jaksaa tarpeeksi kauan odottaa. Pieni ilo kasvaa suunnattomaks ja se harvoin tekee konkurssin. Isot ilot kaikkoo nopeesti ja jos niit tulee liikaa ne tuntuu mitättömältä.
Oon todellaki miettiny näit asioit paljon ja ite pyrin olee kaikille niin lojaali ku vaan mahollista koska nykypäivän ihmiset sitä harvemmin tekee.. Ja koska se et voin tuottaa hyvän mielen muille tekee mut jotenki onnelliseks ihmiseks. Jos en siltä vaikuta ni voin ainaki sanoo että oon yrittäny kaikkeni

fuck them all

Tää hiihtoloma on ollu yhtä hullunmyllyy ! Sunnuntaina olin ajelulla, maanantaina akella kattomassa leffaa, tiistaina maskotteilin metsäkankaan koulun kentällä röllinä ja keskiviikkona taas Akella kattomassa leffaa, jonka jälkeen Alisa tuli meille yöksi =) Eilen synty 7 pientä karvaolioo taas meille kotiin ja ne näyttää tältä :

Noh tässä nyt auttelen äiskää siivoilemalla tän ja puolet huomisesta :D sitten ois luvassa dramaaa ja ainon leffailta huomenissa :) Kurkku vähän kipee mut ei se menoo haittaa ! Lauantaina santerin kanssa leffaan ja sunnuntaina eka tapaaminen ! Saa nähä mitä tulee ku on nyt vähä pipi olo :s

Mä tuun tän viel kestämää
tuun kestämään, tuun kestämään,
Anna mun viel yrittää uudelleen
hei, anna mun yrittää

ja vaik sattuu en tuu kaatumaan,
vaan jaksan vielä uskoa huomiseen

Nyt tuntuu siltä et aurinko rupee paistaa risukasaanki.. Maailma on muuttunu mun silmis tosi paljon parin viikon sisällä ja nää pariviikkoo on ehkä kasvattanu mua ihmisenä. Vielä alkuviikosta luulin tosissani luovuttavani kaiken suhteen, mutta kyllä täältä noustaan vaikka aina ei oiskaa maailman paras olo. Kukaa ei oo kaatunu pienten murheitten takia, enkä myös aijo tehä sitä itelleni. Uskon huomiseen ja jatkan vaa matkaa. Miehiin en kyllä usko vieläkään ja jos ykskään teistä muutamasta lukijasta tietäis mitä täälä mun pienessä päässä tapahtuu niin ymmärtäisitte mua täysin :D Tuntuu et ku on saanu tehtyy elämässä isoja ratkasevia päätöksiä niin kaikki näyttää jotenki tosi paljon helpommalta tajuta ja ymmärtää. Mikää ei näytä enää yhtä synkältä ja hymyilyttää useemmin.
Tästäki saan vaa kiittää mun kavereita jotka on oikeesti saanu mut jatkaa eteenpäi vaikka kuinka oon meinannu vajota :D Oon ylpee siit et mulla on jotain sellasta mitä mulla nyt on. Ja tuun olee velassa mun kavereille täst kaikest mitä ne on mun etee tehny tosi pitkään koska en ainakaan ite tunne tekeväni yhtä paljon hyvää muille ku mitä mulle tehdään :D Toki ystävätki vaihtuu mut toivon silti etten joutuis ikinä luopuu tästä mistään. Ja tuun tekee sen eteen kaikkeni.