drama, drama, drama !

Phihihihi tänää oli dramaa kerrakseen halustassa ku työstettii sitä meijän pientä hanketta:) Ollaa kaikki sitä mieltä että siit tulee oikeesti mahtava kokonaisuus kuha kaikki saadaa vaa kasaa.. Savinainen lopetti ja olin kyl vähä pettyny siit takapakist.. mut saatii meille sinne tilalle sitte teija miettinen hoitamaan homman kotiin =) Saatiin koko touhu sitten kuvattua ja senjälkeen oli ainon dramatic leffaputki :) Tän kaiken jälkee voitin jerryn bilikses ja lähin voitonriemusena kotii alisan ja teijan kanssa :)


Kuultelen usein ihmisii ja niitten ongelmia. Aina jotain vaivaa joku ja oon sellanen ihminen etten voi jättää ihmistä yksin sen ongelmien kanssa. Liian usein huomaan sen jäävän siihen avautumiseen.. Ihmiset ei muuten pidä muhun erityisemmin yhteyttä, oon hyvä ystävä vaa sen aikaa ku jaksan kuunnella. Mut jätetää omaa arvooni heti. Ihan sama vaikka jäisin yksin! En jätä yleensä toisten asioit vaa siihen vaa rupeen pakol miettii et miten mitää asiaa vois parantaa. Ja jos mietin kaikkien ihmisien avautumisia ni mullaki on aikamoinen taakka kannettavana.
Mä tiiän sen tunteen, kun jätetään yksin omien ongelmien kanssa. Oon pitäny niin paljon kaikkee sisällä mitä ei ois saanu pitää. Se on vetäny mua alas, mut toisaalta tehny musta ihmisenä paljon vahvemman. Siitä johtuu ehkä se lojaalisuus mistä puhun koska en haluu kellekkää sitä samaa kohtaloa ku minkä mä oon joskus saanu. Toisaalta mä tykkään auttaa ihmisiä, mut jos en muuten oo tälläsen ihmisen silmissä ees ihminen ni se tuntuu pahalta. Oon yrittäny olla toki kuuntelematta, mut eihän siitä kuuluisasti mitään tullut. Se on se myötätuntuu, ku tietää miltä tuntuu ku tippuu korkeelta ja sattuu saatanasti. Kuvitteleeko ihminen maailman niin oman napansa ympärille että ei ajattele enää muita? Teen ehkä ite virheen koska teen sitä välillä liikaa ja haluun olla kiltti kaikille..
Ihmiset myös ajattelee oikeesti liikaa itteään.. Miks nykypäivän ihmiset eivät ole tyytyväisiä siihen vähäänkin mitä meillä on? Etsitään vikoja muista, koska huono itsetunto kasvaa kohtuuttomuuksiin ja halutaan tehä itestä täydellinen. Ku tutustun uuteen ihmiseen sanon sille yleensä et oon onnellinen niistä pienistä asioista mitä mulla on, ja myös että oon ilonen pienistä asioista. Pienetki asiat kasvaa korkoa kun jaksaa tarpeeksi kauan odottaa. Pieni ilo kasvaa suunnattomaks ja se harvoin tekee konkurssin. Isot ilot kaikkoo nopeesti ja jos niit tulee liikaa ne tuntuu mitättömältä.
Oon todellaki miettiny näit asioit paljon ja ite pyrin olee kaikille niin lojaali ku vaan mahollista koska nykypäivän ihmiset sitä harvemmin tekee.. Ja koska se et voin tuottaa hyvän mielen muille tekee mut jotenki onnelliseks ihmiseks. Jos en siltä vaikuta ni voin ainaki sanoo että oon yrittäny kaikkeni